Nobunaga Concerto on sarja täynnä historiallisia virheitä ja anakronismeja
ainakin, jos uskotaan historiaa ymmärtämättömiä pätemishaluisia anonyymejä internetkriitikoita. Yleensä tähän bandwagoniin on helppo hypätä ja olla oikeassa, sillä
kuinka usein lukiolaisten aikamatkailu Sengoku-kaudelle on johtanut
historiallisesti pätevähköön tahi muutenkaan hyvään lopputulokseen? Ei
kovin usein, mutta sentään yksi maininnan arvoinen esimerkki juolahtaa mieleen.
Vuonna 2010 maailman huonoimmaksi premissiksi valittu "aikamatkailua Sengoku-ajalla" -teema on omiaan tuhoamaan kaikki ennakko-odotukset Nobunaga Concertoa kohtaan. Kyseessä on kuitenkin jo toinen Nobunaga-aiheinen sarja, jonka laittaminen "alotan tämän en ikinä"-listalle, on osoittautunut virheeksi. Virheeksi, jolta minut jälleen pelasti Etelä-Pohjanmaan hipsterein japanologi: Tounis.
Oda Nobunagan elämä sekä muut Sengoku-kauden erilaiset kommervenkit ovat itselle jo entuudestaan kohtalaisen tuttuja. Voin vakuuttaa, että tämä palkittuun mangaan perustuva teos on historiallisen sisältönsä puolesta eräs huolitelluimmista Sengoku-kauteen liittyvistä sarjoista, jonka olen nähnyt.
Sarja ei tee suurta numeroa siitä, miten tarkasti se panostaa yksityiskohtiin, vaan antaa niiden esiintyä luonnollisena osana tarinankerrontaa. Esimerkiksi Maeda Toshiien kohdalla on huomioitu tämän huomattava pituus, nuoruusvuosien pahamaineisuus ja poikkeuksellinen pukeutumistyyli. Mielenkiintoinen
yksityiskohta on populaarihistoriallisesti vähemmän tunnetun Zen-buddhalaispappi
Takugen Shuonin roolin esiintuonti Tenka Fubun, Gifun sekä Nobunagan itsensä nimeämisessä. Toisaalta, esimerkiksi oletetusti
itsemurhan tehneen Hirate Masahiden kuolemaan tai Toytomi Hideyoshin tarinaan
anime tekee varsin lennokkaat historian tulkinnat, mutta miksipä toistaa kaikki suoraan historiankirjoista.
Mielenkiintoinen muutos tavallisesta historian kuvauksesta on sarjassa Takenaka Shigeharun (Hanbein) rooli. Tämä ylistetty strategiko on perinteisesti mielletty nimenomaan Hideyoshi Toyotomin uskollisena vasallina, eikä häntä ymmärtääkseni liitetä Nobunagaan. Nobunaga Concerto kuitenkin kuvaa Mitsuhiden ja Hanbein useaan otteeseen pohtimassa Toyotomin uskollisuutta. Kenties never-to-be kakkoskaudella syvennytäänkin Toyotomin ja Hanbein väliseen suhteeseen. Voisiko olla, että juuri näiden hahmojen keskinäisistä juonista tarjotaan mitä mielenkiintoisin Honnō-ji tulkinta?
Ikävä kyllä sarjaa ei voi käsitellä unohtamatta sen tarinallista kömpelyyttä. Tarina oli välillä aivan levällään ja monet solmut jätettiin tarpeettoman avoimiksi. Miksei Saburon historiankirjan kohtaloon koskaan palattu? Miksi sarja välillä esitti kysymyksiä aikamatkaamisen mysteeristä, vaikka sillä ei ole aietta (tai tarvetta) käsitellä koko asiaa? Miksi muut aikamatkaajat on rakennettu epäjohdonmukaisiksi ja jäätävän tönköiksi - "ookoo saat mun avun tosta" hahmoiksi? Myös Toyotomin kehitys hahmona jäi täysin puolitiehen ja hahmon toimet vaikuttivat parhaimmillaankin olevan vailla logiikkaa.
Sarjan visuaalinen kehnous on varsin ilmeistä - mistä kiitos kuuluu rotoskooppaukselle ja huonosti tietokonemallinnetuille hahmodesigneille. Niihin on turha paneutua sen tarkemmin, sillä
Concertossa visuaalit eivät nousseet tunnelman kannalta
ylitsepääsemättömiksi esteiksi. Parjaamisen sijaan esiin voisikin nostaa
muutaman positiivisen esimerkin. Kaiken tökeryyden kontrastina yksittäiset hyvin tehdyt efektit ja hiotut
freimit onnistuivat korostamaan tärkeiden kohtauksen merkitystä ja
luomaan illuusion hyvistä seteistä. Pakko myöntää, että välillä jopa pidin siitä, miten sarja rikkoi omaa tyyliään spesiaaliefekteillä ja rotoskooppauksella. Sarja hyödynsi efektejä mm. kohtauksesta toiseen leikkaamiseen, josta yhtenä esimerkkinä 2. jakson lopussa
tehty kyyneleen putoamiskohtaus.
Toisin kuin visuaalisesti, NobuConcerto ottaa vähemmän vaihtelevalla menestyksellä täyden hyödyn monipuolisesta, joskin suppeasta soundtrackistaan.
Sarjaan musiikit säveltänyt Masaru Yokoyama
ei itsessään sano vielä mitään, mutta miehen aiempia sarjoja
tarkastellessa tulee tahtomattakin mieleen, että Nobunaga Conerton
sävellykset ovat sekoitus Nobunaga the Foolia ja Arakawa Under the Bridgeä. Sarjan sisältöön sopii mainiosti dramaattinen ja traaginen
jousisoitinmusiikki, jonka ohella kuullaan myös rytmikkään letkeitä
bassoriffejä. Haluan ainakin uskotella itselleni tuon paikoitellen
ihastuttavan musiikkivalikoiman osittain kompensoivan karseaa
tietokonepilipalileikkejä hahmoanimaation puolelta.
Tästä sarja tullaan muistamaan |
Sarjan nautinnollisimpiin
puoliin lukeutuu sen tapa referoida historiaa. Concerto ei useimmiten edes pyri
olemaan mitenkään ovela tai huomaamaton referenssiviljelijä, vaan se sijoittaa kaikki viittaukset sellaisinaan osaksi triviaalilta vaikuttavaa tarinankerrontaa. Näin katsoja saa itse valita googlaako Enryoku-jin munkkien paheellisuuteen perustuvat väitteet vai ei. Juuri tämä asenne, joka olettaa katsojan joko tietävän puheenaiheen tai osaavan
käyttää googlea, oli sarjan nautittavuuden kannalta olennaista.
Jos kysyttäisiin mikä tekee Nobunaga Concertosta nykypäivän ilmiönä erikoisen, sanoisin sen fundamentaalinen ero jo sarjan valmistamisen motiiveissa. Herran vuoden 2014 animebisneksen aksiooma: "katsojaluvut on maksimoitava varman päälle pelaamalla, jotta tavoitteet saavutettaisiin" on sarjassa täysin jätetty omaan arvoonsa. Täysjärkisellä ei kävisi mielessäkään näyttää vihreätä valoa tälle Fuji-TV:n tuottamalle visuaalisesti köyhälle animelle. Etenkin, kun se on suunnattu pienelle ja uskolliselle niche yleisölle, joka suurelta osin on jo tutustunut alkuperäisteokseen. Sarja ei varmasti alun alkaenkaan pyrkinyt tekemään animellaan voittoa, siksi siitä ei lättyjä myyntiin tullutkaan, mutten ole täysin vakuuttunut edes siitä pyrittiinkö animella oikeasti lisäämään edes mangan suosiota.
Kaiken kaikkiaan Nobunaga Concerto oli loistavasti rakennettu historia-aiheinen
sarja historiasta kiinnostuneille. Sen väkevimmät vahvuudet ovat sarjalle uniikki tunnelma, luonnollinen ja älykäs dialogi sekä historiaystävällisyys. Nobunaga Concerto
pystyi naurattamaan, osasi yllättää ja mikä tärkeintä se kykeni tarjoamaan
jännittävän ja miellyttävän katselukokemuksen.
Sasuga |
Post scriptum: Nobunaga Concerton huikea ED-single ylsi Japanin top
15 singleksi ensimmäisellä viikollaan, minkä ansiosta saatiin kerättyä
varmasti monta tusinaa jeniä.
Vain muutama esimerkki sarjan muista nerokkaista vapaamuotoisesta tulkinnoista, poisjätetyistä asioista ja sanomattomista viittauksista:
- Nobunagan tummaihoisen henkivartija Yasuken tarina. Historialliset selitykset Mozambiklaisen Yasuken päätymisestä Japaniin ovat melkein yhtä lennokkaita ja vähintään yhtä päteviä kuin sarjan tarjoama time-slip. Kenties kuitenkin luotamme jesuiittalähteisiin hänen osaltaan.
- Nobunagan päätökseen avata Owarin rajat ja tämän päätöksen haittojen ja hyötyjen pohdiskelulla viitattiin Oda Nobunagan taloudellisen ajattelumallin poikkeuksellisuuteen 1500-luvun Japanissa.
- Hideyoshi Toytotomin sandaalinlämmityskohtauksella viitattiin tämän aikaisempaan asemaan lordi Nobunagan henkilökohtaisena sandaalivastaavana.
- Yksi esimerkki poisjätetyistä historiallisista tositapahtumista, jota pidin mielenkiintoisena oli ettei sarja käsittele lainkaan Oda Nobunagan lapsia. Sarjan loppupuolelle tultaessa Nobunagalla olisi pitänyt olla jo varsin vaikuttava lapsilauma jalkavaimojensa kanssa.
- Oda Nobukatsun ja Shibata Katsuien tekemästä vallankaappausyrityksestä ei mainita lainkaan saatikka lukuisten vihollisten, sukulaisten ja seuraajien teloittamista, mutta toisaalta taas Hiei vuoren korruptoituneiden Enryakuji soturimunkkien legendaariseen verilöylyyn otetaan yllättävän realistinen lähestyminen.
Teki wa Honnō-ji ni ari!