Missä olit 27.10.2024, kun Japanissa järjestettiin vaalit, jotka LDP hävisi?

Missä olit, kun LDP hävisi vaalit?

 

Tänään Japanissa järjestetään jännittävimmät parlamentin alahuoneen vaalit sitten vuoden 2009. On realistinen mahdollisuus, että hallitseva Liberaalidemokraattinen Puolue menettää enemmistön alahuoneessa. Vaikuttaa myös siltä, ettei seuraava pääministerikään välttämättä tule olemaan LDP:läinen, vaikka puolue istuisikin hallituksessa. Japanin politiikassa huomenna alkaa tavalla tai toisella uusi aiempaa epävarmempi aikakausi .

Japanin liberaalidemokraattinen puolue eli LDP on hallinnut Japanin politiikkaa lähes suvereenisti aina vuodesta 1955 alkaen. Se on syösty vallasta vain kahdesti ja vain harvoin se on edes tarvinnut parlamentin enemmistöön hallituskumppaneita viimeisen 70 vuoden aikana.

LDP:n syrjäyttämisestä on aina haaveiltu, mutta lähtökohtaisesti siihen ei oppositio ole kyennyt johtuen sen omasta yhteistyökyvyttömyydestä ja Japanin amerikkalaistyylisestä First Past the Post -vaalitapajärjestelmästä, jolla 2/3 alahuoneen paikoista valitaan.

 

Näissäkään vaaleissa LDP:n valta-aseman ei uskonut horjuvan kuin vasta aivan vaalien loppusuoralla – ja vieläkään se ei ole varmaa. Myöhemmin tänään (27.10.2024) saadaan selville se, kävivätkö ihmiset uurnilla riittävän aktiivisesti ja riittävän vihaisina.

Ensimmäinen merkki vaalien tiukkuudesta nähtiin, kun Timothy Langleyn kaltaisilta Japanin politiikan sisäpiiriläisiltä kuultiin, että LDP:n puoluetoimistot Nagatacho:lla ammottivat tyhjyyttään. Normaalisti parlamenttiehdokkaat jättävät vaalienkin aikana edes yhden avustajistaan miehittämään toimistoa puheluiden varalle. Tällä kertaa ennakkoäänestyksessä kerätty data oli oletettavasti osoittanut LDP:lle, että nyt on todellinen syy panikoida. Kaikki avustajat äiteineen, mummoineen, vaareineen ja aviopuolisotkin oli raahattava mukaan kampanjoimaan. Jos edustaja menettäisi paikkansa, niin myös avustajien työt ja poliittiset unelmat menisivät siinä samassa. Vastaavanlaista paniikkia ei aiemmissa vaaleissa ole nähty, vaikka skandaaleita on ollut ennenkin.

 

Skandaaleista puheenollen. Näiden vaalien ylivoimaisesti suurin kysymys japanilaisäänestäjien joukossa on ollut LDP:n skandaalit. Tässä ei ole varsinaisesti mitään yllättävää, koska jokaisten vaalien alla LDP:llä on jos jonkinlaisia skandaaleita kytemässä. Erona on se, että tällä kertaa niistä ei ole selvitty ehjin nahoin.

Kyseessä ovat ensimmäiset vaalit Shinzo Aben salamurhan jälkeen. Salamurhan jälkimainingeissa paljastui LDP:n ja moonilaisuutena tunnetun Yhdistymiskirkon välinen vahva vaikutussuhde. LDP:n jäsenet olivat saaneet rahoitusta sekä kampanjointi apua anti-kommunistiselta lahkolta, joka on hakenut vaikutusvaltaa ympäri maailmaa kampanjarahoituksillaan. Japanissa Yhdistymiskirkon ja LDP:n väliset suhteet löytävät alkunsa aina Shinzo Aben rakkaan isoisän ex-pääministeri Nobusuke Kishin hallintokaudesta 1950-luvun lopulla.

LDP:n asiaa ei ole auttanut, että ironisesti oikeusministeriksi lokakuun alussa nimitetty Hideki Makihara jäi kiinni vain viikko nimityksensä jälkeen siitä, ettei tämä ollut paljastanut kaikkia kytköksiään Yhdistymiskirkkoon. Tämäkään ei näytä hyvältä näin vaalien alla – etenkin kuin uusi pääministeri Ishiba oli juuri vannonut haluavansa puhdistaa LDP:n korruptiosta.

 

Vielä tämän pari vuotta vanhan skandaalin LDP olisi pystynyt selättämään. Marraskuussa 2023 kuitenkin paljastui toinen LDP:n vaalirahoitusskandaali, joka ravisutti Japania. Tällä kertaa paljastui, että Aben johtama Seiwakai-ryhmä oli jättänyt ilmoittamatta yli 600 miljoonaa jeniä ehdokkaiden keräämiä kampanjarahoituksia. Silloinen pääministeri Kishida itse ei ollut henkilökohtaisesti sotkeutunut vaalirahaskandaaliin, mutta joutui kantamaan poliittisen vastuun, koska yritti painaa asian villaisella.

Vaikka neljä ministeriä sai lähtöpassit, Kishida hajoitti LDP:n sisäiset epäviralliset faktiot ja ministerikabinetti pistettiin uusiksi, niin varsinaisia rangaistuksia ei rahoitusskandaalista jäsenille herunut. Kishida yritti vielä vanhaa hyväksi havaittua kikkaa eli luottaa kansalaisten avosydämisyyteen (=lyhyeen muistiin), mutta se ei tällä kertaa auttanut. Kishidan oli luovuttava pääministeriydestä säilyttääkseen valtansa puolueessa.

 

Lopulta syyskuussa järjestetyissä LDP:n puheenjohtajavaaleissa Kishida ei edes asettunut ehdolle, vaan päätti toimia kuninkaantekijänä seuraavan LDP:n pääministerin valinnassa. Ex-pääministerien Kishidan ja Sugan tuella pääministeriksi valittiin maltillisena pidetty Shigeru Ishiba. Ishiba oli liberaalimmalle siivelle mieluisampi vaihtoehto liian nuorelle Koizumille sekä konservatiiviselle Takaichille.

Ehdokkaana Ishiba oli luvannut olla järjestämättä pikavaaleja, mutta järjesti ne kuitenkin kutsumalla vaalit välittömästi pääministeriksi päästyään. Näin häikäilemätön peliliike ei ollut äänestäjien keskuudessa suosittua, mutta rehellisesti sanottuna, se oli ilmeisin valinta tehdä. Pääministerin kabinetti on suosionsa huipulla aina tultuaan vastavalituksi ja tavallisesti LDP on käyttänyt pikavaaleja häikäilemättömänä aseenaan.

Japanissa pääministerillä on valta hajottaa parlamentin alahuone, kuten tasavallan presidentillä oli Kekkosen Suomessa. Tämän valtaoikeuden käyttö on pikemminkin normi kuin poikkeus Japanissa.

Pikavaalien etuna on se, ettei oppositio saa aikaa liittoutua keskenään. LDP:n vaalivoiton avaimena on opposition äänten jakautuminen keskenään. Jos vaalipiirissä on 2 tai useampi järkevä ehdokas LDP:n lisäksi, niin äänet jakautuvat ja LDP tulee voittamaan vaalit, koska 2/3 osaa alahuoneen paikoista valitaan amerikkalaistyylisellä First Past the Post -periaatteella. Suurimpana puolueena LDP voittaa valtaosan vaaleista, vaikka sen äänestysluvut liikkuvat valtakunnallisesti tavallisesti 28-35 % hujakoilla.

Opposition järjestäytyessä puolueet voivat sopia siitä, mihin vaalialueelle mikäkin puolue asettaa ehdokkaansa. Annetaan toiselle puolueelle yksinoikeus ehdokkaaseen vaalipiirissä, jossa näillä on vahvin ehdokas ja vastapalveluksena nämä eivät aseta omaa ehdokastaan sitten toisen puolueen paikkakunnalle. Pikavaalit voi kuitenkin määrätä järjestettäväksi alle kuukaudessa, joten varsinaista suunnitteluaikaa ei oppositiolle jäänyt, koska vaalit järjestettiin 27 päivää myöhemmin.

 

Pari viikkoa ennen vaaleja vielä näytti siltä, että edes tuplaskandaalien höykyttämänä LDP ei häviäisi vaaleja, koska oppositio ei onnistunut luomaan minkäänlaista yhteistyötä. Monissa ennusteissa toki povattiin hallituspuolueiden 50 paikan menettämisestä, mikä veisi nämä juuri 233 ehdokkaan enemmistön alapuolelle. Itse suhtauduin maltillisella varauksella tällaisiin ennusteisiin. Tämä olisi kuitenkin vaatinut mielipidemittausten mukaista äänestysaktiivisuutta, mikä Japanissa ei ole taattua.

 

LDP:n vaaleja toki varjosti muutama yksittäinen seikka. LDP:n puheenjohtajavaalit syyskuussa hävinnyt Sanae Takaichi kieltäytyi julkisesti Ishiban antamasta positiosta puolueen sisällä ja ilmaisi, ettei pitänyt siitä, miten LDP:n puheenjohtajavaalit hoidettiin. Tämän monet poliittiset kommentoijat ovat nähneet aikeena kyseenalaistaa puolueenjohto puolueen sisäpuolelta. Takaichia varmasti myös häiritsi, miten skandaaleissa ryvennyt entinen Abe-faktio (Seiwakai-ryhmä) oli asetettu sivuun puolueen johtopaikoilta.

Todellisuudessa tämä oli Takaichilta mahtava poliittinen manööveri. Ishiban kabinetti oli tuomittu epäonnistumaan riippumatta vaalien menestyksestä. Ishiballa itsellään ei ole suurta kannattajakuntaa LDP:n edustajiston sisällä ja hän on riippuvainen Suga-Kishida-Moriyama -klikin myötämielisyydestä. Kabinetin ulkopuolelle jäämisessä Takaichi mahdollisti vaikutusvaltansa kasvattamisen, kun vaalien jälkeen mietitään LDP:n johtoa ja seuraavaa puolueen puheenjohtajaa.

LDP:n tilannetta ei parantanut se, että Shigeru Ishiba oli luvannut äänestäjille ja oppositiolle olla järjestämättä pikavaaleja. Ishiba myös lupasi antaa rangaistuksia vaalirahaskandaaliin sotkeutuneille edustajille. Tämä joutui kuitenkin pettämään molemmat lupauksensa, koska entisen Abe-faktion poliittinen valta on liian suuri puolueen sisällä, jotta näitä voisi todella rangaista de-facto hajottamatta LDP:tä.

Rangaistukseksi skandaalissa kylpeneille edustajille Ishiba asetti, etteivät nämä saa puolueen virallista tukea eikä heitä voi valita suhteellisen vaalitavan listoilta, joilta 1/3 osaa alahuoneen edustajista valitaan. Rangaistuksena tämä on ihan järkeenkäypä, jos oletuksena on, että vaalirahaskandaaleihin sortuvien ehdokkaiden asettaminen ylipäätään ehdolle on yhtä normaali käytäntö Japanissa kuin Keskusta puolueessa.

Shigeru Ishiban merkittävä suosio tavallisen kansan keskuudessa on perustunut pitkälti tämän suorapuheisuuteen, korruptiovastaisuuteen ja miehen avoimeen LDP-kritiikkiin. Se, ettei valtaan päästyään Ishiba vastustanut korruptiota oman puolueensa sisällä, vie uskottavuutta tältä puolueen omalta maverick-hahmolta.

Vaalirahaskandaalista erityisesti kärsi myös LDP:n hallituskumppani Koumeitou. Koko puolueen nimi ja alkuperäinen pointti oli tuoda politiikkaan läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä. Näiden vaalien alla kuitenkin näkyi, ettei Komeitou haastanut omilla ehdokkaillaan LDP:n vaalirahaskandaalissa kylpeneitä ehdokkaita. Ehdokasvaalipiireistä sopiminen on normaali LDP:n ja Komeitoun välinen järjestely, mutta se nousi kyseenalaisemmaksi nyt, kun osa LDP:n ehdokkaista on todettu läpinäkyvyyden ja rehellisyyden vihollisiksi.

Komeitousta vielä joskus puhun vähän tarkemmin. Buddhalaisen Soka Gakkai -ryhmän poliittinen kädenvarsi on nykyisin LDP:n vakio hallituskumppani, vaikka puoleiden välillä oleva poliittinen kuilu on joissain asioissa valtava. Komeitoun kannattajakunta on tavallisesti seurannut Soka Gakkain ohjeita ketä tulee äänestää – eli äänestävät LDP:tä LDP-alueilla ja Koumeitouta näiden vaalipiireissä.

Osa Komeitoun normaalisti äärimmäisen kuuliaisista kannattajista saattaa olla tavallista epämotivoituneempi äänestämään tai ainakin jättää äänestämättä näissä vaalipiireissä LDP:n ehdokasta, mikä voi ratkaista vaalit paikoitellen opposition hyväksi.

Myös LDP:n päämajaan kohdistettu molotov cocktail -hyökkäys puhutti ihmisiä mediassa. Tapaus ei varsinaisesti toiminut LDP:tä vastaan tai sen puolesta eikä hyökkääjän motiiveja vielä tunneta. Hyökkääjän isä kuitenkin paljasti mediassa, että poika oli kriittinen Japanin vaalijärjestelmää kohtaan ja oli ydinvoimaa vastustava aktivisti.

 

Vielä viikko sitten olisin sanonut, että LDP ja sen hallituskumppani Koumeitou ovat kaikesta huolimatta säilyttämässä niukan enemmistön ja sekin olisi ollut historiallinen tilanne, koska hallituspohja olisi todennäköisesti ollut liian heikko sellaisenaan ja nämä olisivat tarvinneet kolmannen apupuolueen – kenties LDP:n kanssa hallitukseen vastahakoisuuttaan julistaneen konservatiivipuolue Ishin no Kai:n. Pahimmassa tapauksessa DPFP:n tai jopa pääoppositiopuolue CDPJ:n, joka juuri valitsi puheenjohtajakseen ex-pääministeri Nodan.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun varsinaisen kuolin iskun LDP:n vaalitulokselle toimitti Japanin kommunistisen puolueen puoluelehti Akahata. Vaaliviikolla 23.10.2024 Akahata paljasti, että LDP oli puheistaan huolimatta rahoittanut korruptiossa kylpeneiden parlamenttiehdokkaiden alueita 20 miljoonalla jenillä. Tieto nopeasti levisi mediassa ja LDP johto joutui myöntämään asian todeksi, vaikka vakuutti, etteivät rahat ole suunnattu kampanjarahoituksina vaalirahakohun ehdokkaille vaan heidän alueosastoillensa. Selitys, joka julkisuudessa kaikui kuuroille korville.

Ishiba eikä Kishida kumpikaan ole varsinaisesti syypäänä näihin skandaaleihin ja todellisten rangaistusten laittaminen olisi mahdollisesti johtanut puolueen sisäiseen hajoamiseen. Japanissa puolueet hajoavat tuon tuosta ja useimmat nykyisetkin oppositiopuolueet ovat pääasiallisesti aikanaan LDP:stä karanneiden jäsenten muodostamia ryhmiä – tällä kertaa erona olisi se, ettei LDP:llä olisi vaalien jälkeen varaa uusiin loikkareihin.

 

Japani ja LDP vaalien jälkeen

Vaikka oletettavana on, että LDP tulee menettämään paikkojaan, niin heidän pelastuksekseen saattaa koitua hajanainen oppositio ja hyvien oppositio ehdokkaiden puute. Yksittäiset ehdokkaat saattavat voittaa LDP:n paikallisvaaleissa, mutta se vaatii vahvan ehdokkaan, koska juuri millään oppositiopuolueella ei ole omasta takaa kannatusta. Eli toisin kuin Suomessa, niin monesti äänestetään puolueen sijaan ehdokasta – ja se myös käy paremmin järkeen Japanin vaalitavan vuoksi.

Oman kokemukseni mukaan Japanissa kansa tuntee jopa suomalaisia huonommin poliittiset puolueet. Ei ole pahasti liioitteltu sanoa, että osa nuorista ei edes osaisi edes nimetä muita puolueita kuin LDP:n. Oppositio ei ole suosittua ja LDP:llä on sentään omat maaseudun kannattajansa, jotka se on järjestänyt vuosikymmenten ruohonjuuritason organisoinnilla ja erilaisilla paikallisyritysten ja vaikuttajien kanssa tehdyillä lehmänkaupoilla.

Toki muitakin päivää polttavia kysymyksiä on Japanissa. Pitkään jatkunut poikkeuksellisen heikko jenin kurssi on ajanut japanilaisyrityksiä monenlaisiin eri ongelmiin. Yhdessä covid-ajan lainojen takaisinmaksun, palvelualalla olevan työvoiman puutteen ja inflaation kanssa heikko jeni ovat ajaneet räjähdysmäisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä konkurssiin. Tämäkin varmasti vaikuttaa vahvasti monien ihmisten äänestämiseen.

Jos LDP ja Koumeitou todella menettävät tänään enemmistön, on edessä poliittinen kaaos vailla vertaansa. Tilanne on hyvin erilainen kuin 2009 LDP:n hävittyä vaalit. LDP:n sisäinen yhtenäisyys on lopullisesti kateissa ja puolueen isointa ryhmää Seiwakai:ta riivanneet Yhdistymiskirkko- ja vaalirahaskandaalit eivät ole kadonneet mihinkään.

Vaikka LDP ”voittaisikin” vaalit eli säilyttäisi Koumeitoun kanssa niukan enemmistön, niin edessä olisi muutosten aalto politiikassa. Oppositiolla olisi aiempaa vahvempi ääni ja LDP joutuisi todennäköisesti silti hakemaan tukea vielä yhdeltä oppositiopuolueelta saadakseen selkeämmän enemmistön.

Ongelmaksi LDP:lle joka tapauksessa tulee se, että näille tulee huomattavia ongelmia viedä läpi lakeja valiokunnissa sekä parlamentissa. LDP on aiemmin pystynyt enemmistöllä ja valiokuntien puheenjohtajuuksilla viemään lait sutjakasti läpi valiokunnassa kuin valiokunnassa. Nyt uhkana on, että LDP joutuu oikeasti käymään valiokunnissa neuvotteluja ja olemaan riippuvainen sekä Koumeitoun jäsenien, että todennäköisesti myös opposition edustajien tuesta. LDP ei ole tottunut vastaavanlaisiin hankaluuksiin. Silloinkin kun hankaluuksia on nähty oman puolueen jäsenten kapinoidessa, niin pääministeri on joko joutunut eroamaan tai kutsunut uudet vaalit, kuten pääministeri Junichirou Koizumi Postiuudistuksensa kanssa 2005.

Suomessakin on nähty, miten hallitus on ongelmissa ja haluaa välttää lainsäädännössä sosiaali- ja terveysvaliokunnan käyttöä esimerkiksi alkoholilainsäädännön tai jopa sairaaloita koskevan lainsäädännön kanssa. Tämä johtuu siitä, et valiokunnassa puheenjohtajana on Krista Kiuru ja valiokunnan jäsenenä hallituksenkin riveistä löytyy toinen hauskanrakastaja Päivi Räsänen.

Japanissakin valiokuntien puheenjohtajien paikat ovat politiikassa erittäin tärkeitä ja tavallisesti LDP on dominoinut ne mielivaltaisesti. Ellei LDP säilytä enemmistöään, niin tämä tulee muuttumaan. Saadakseen valiokunnat alaisuuteensa LDP saattaa joutua luvata mahdollisille uusille hallituskumppaneille kuun ja tähdet taivaalta, minkä oppositiokin tietää. Ishin no Kai on jo etukäteen kieltäytynyt LDP:n kanssa hallitukseen kuulumisesta, koska tietää sen nostavan näiden markkina-arvoa.

 

 Vaalien tulos? LDP tuskin ulos.

Nähtäväksi jää näemmekö taas Murayama-kabinetin kaltaisen ratkaisun, jossa LDP antaisi jopa pääministeriyden hallituskumppanilleen palkkioksi näiden tuesta. Suurimman puolueen ei tarvitse olla pääministeripuolue, vaikka se yleistä on ollutkin. Näitä keskusteluja käydään tällä hetkellä varmasti LDP:n ja muiden puolueiden sisällä.

On varsin epätodennäköistä, että LDP jäisi kokonaan hallituksen ulkopuolelle. 1993 Hosokawan ja 1994 Hatan kabinetit ovat erinomainen osoitus siitä, ettei suurkoalitiopolitiikalla ole tulevaisuutta ja missään tapauksessa pääoppositipuolue CDPJ (Japanin perustuslaillinen demokraattinen puolue) ei tule saavuttamaan vuoden 2009 DPJ:n (Japanin demokraattinen puolue) kaltaista jytkyä.

Kuitenkin epävarmuuden aika on saapunut Japanin politiikkaan ja on mahdollista, että se on tullut jäädäkseen. LDP on syvemmällä suossa kuin se on ollut pitkään aikaan. Jää nähtäväksi pystyvätkö sen nykyiset jäsenet kampeamaan sen pois sieltä. Taitavia poliitikkoja LDP:ssä riittää, mutta kuten usein olen sanonut, niin on pikemminkin ihme, että LDP:n kaltainen organisaatio on pysynyt näinkin pitkään pystyssä.

Toisaalta tätä selittää se, että Japanin oppositio on kerta toisensa jälkeen osoittanut perustavanlaatuisen kykenemättömyytensä harjoittaa politiikkaa, joten LDP:lle on näidenkin vaalien jälkeen vaikea nähdä realistista korvaajaa. Se, että 82-vuotias varjokenraalina tunnettu Ichiro Ozawa yhä häärii suurimman oppositiopuolueen kakkosmiehenä ja puoluetta johtaa LDP:läisestä lähinnä solmionsa värillä eroava ex-pääministeri Noda, ei lupaa hyvää opposition menestykselle tulevaisuudessa.

 

Joka tapauksessa Japanissa alkaa aiempaa epävarmempi aikakausi politiikassa. Japanin ongelmat vain vaikeutuvat talous-, ulko-, turvallisuus- ja sisäpoliittisesti vuosi vuodelta. Uusia päättäjiä tarvitaan tuomaan muutosta status quo -politiikkaan, jota niin moni LDP:läinen on halunnut ajaa aina 90-luvun lamasta alkaen. 

Japania on totuttu hallitsemaan LDP:n rautaisella otteella, eikä usean puolueen hallituksille ole vahvoja perinteitä sodan jälkeisen Japanin historiassa. Moni saattaa lukea tämän tekstin vasta vaalituloksen selvittyä, mutta on vaikea nähdä, että mikään tulos muuttaisi sitä tosiasiaa, että Japani siirtyy poliittisesti uuteen aikakauteen, jossa poliittinen päätöksenteko muuttuu aiempaa hankalammaksi. Monipuoluejärjestemissä on paljon hyvää ja ne ovat  tervetullut tuulahdus Japaniinkin, mutta kasvukivuilta tuskin vältytään.

 

Japanissa on ennenkin nähty, miten skandaalit kaatavat pääministereitä. Recruit-skandaali kaatoi Takeshitan hallituksen, Tanaka kaatui maakauppoihinsa ja nyt jää nähtäväksi voivatko LDP:n loputtomat skandaalit oikeasti kaataa erään modernin historian menestyneimmistä poliittisista puolueista.

 

Ainiin ja se tulosennuste? Kohtahan se selviää, joten turha mennä arvailemaan. Numeraalisilla tuloksilla tuskin tulee olemaan merkitystä, koska näyttää siltä, ettei LDP tule pitämään enemmistöään - ja vaikka pitäisi se olisi liian niukka välttämään koalitioratkaisua. 

Jos Japanin politiikka ja yhteiskunta kiinnostaa, niin seuraahan youtube-kanavaani, jonne postailen lisää jatkossa.