Kymmenen hyvää sarjaa, joita et ole nähnyt! ... tai sitten olet. Part 2/3

Jatkoa vuoden tähänasti suosituimmalle Royal Space Forcen blogipostaukselle. Pakko myöntää, että olin kirjoittanut koko setin jo alunperin valmiiksi, mutta ensimmäisen osan jälkeen tulin järkiini ja poistin listalta ne obskuurit sarjat, joista vain itse olen pitänyt. Tämä aiheutti kuitenkin toisenlaisen ongelman: kaiken muun on tietty porukka jo nähnyt. Lopulta päädyin tulokseen, ettei kannata masentua, vaikka pieni palkkieliitti onkin nähnyt jo kaikki yleisesti suositeltavat sarjat. Sen sijaan jatkan ensimmäisen postauksen tyyliin suosittelemalla sellaisia suosikkisarjojani, jotka liian harva on nähnyt ja joista toisaalta taas yleisesti ollaan pidetty erittäin paljon.

Ja jos tätä nyt ylipäätänsä lukee kukaan suomalainen MyAnimeList-palvelun käyttäjä, joka ei jo valmiiksi ole kaverilistallani, nyt kipinkapin heittämään se kaveripyyntö tästä linkistä. On paitsi mukavaa ja mielenkiintoista niin myös hyödyllistä nähdä mitä mieltä ihmiset ovat olleet eri sarjoista ja toisaalta myös mitä tällä hetkellä seurataan.

4. Aria-trilogia

Ilmestyi	6.10.2005 – 1.4.2008
Pituus	52 jaksoa (13+26+13)
Studio
Genre	Elämä, fantasia ja ystävyys

Amano Kozuen mangaan perustuva Aria-trilogia on nimenomaan kokonaisuus, mutta se kannataa arvioida erillisissä osissa, sillä jokainen tuotantokausi palvelee eri tarkoitusperää. Monet ovat dropanneet sarjan kesken kaiken todeten: "ihan kiva, mutta liian pitkä." Arialle kuitenkin kannattaa antaa sen ansaitsema aika ja tunnetila, koska se ei tosiaankaan ole sarja, joka kannattaa maratoonata kaveriporukalla kännissä.

Aria seuraa nuoria gondolikuljettajiksi harjoittelevia tyttöjä ja näiden elämää Marsiin rekonstruoidussa Neo-Venetsiassa. Tytöt kohtaavat harjoittelunsa ohessa turisteja, kaupungin asukkaita sekä kuvankauniin Venetsian salaisuuksia. Sarja kietoo arkisten tapahtumiensa ympärille elämää pohdiskelevaa dialogia ja erilaista tematiikkaa. Aria ei tosin yritä olla lukiofilosofiankurssi vaan sarja pohtii elämässä esiintyviä kysymyksiä varsin arkisella tavalla.

Hyvin kirjoitettuun dialogiinsa nojaava sarja saa taustatukea lämpimästä ja tunnelmallisesta OST:stään, jonka melodiset sävelet on taitavasti sovitettu yhteen sarjan kauniin taustataiteen kanssa. Tämä luo puitteet, joissa erinomaisesti käsikirjoitetut hahmot pääsevät oikeuksiinsa. Vesi kimaltaa auringonpaisteessa ja taustalla soi rauhoittava pianomusiikki samalla kun tytöt pohtivat ympäröivän maailman ihmeitä. Juuri tälläisen tunnelman Arian höpsön suloiset tytöt tarjoavat katsojilleen.

Arian keskeisin vahvuus ei kuitenkaan ole sen kaunis kaupunkimaisema, taustataide tai muu visuaalitekninen toteutus vaan sen hahmot. Näkemistäni sarjoista juuri Ariassa on mielestäni tasapainoisin päähenkilökaarti. Hahmokemiat ja -kehitys on luotu toimimaan täydellisyyttä hipovalla tavalla, minkä ansiosta sarjan lopussa jokainen tyttö löytää paikkansa karvaisimmankin luolamiehen sydämestä.

Katso jos: kaipaat "söpöilevät tytöt" -sarjaasi kunnon hahmokehitystä tai sinulta löytyy aikaa nauttia rauhallisesta päivästä Venetsiassa. Neo-Venetsiaan, mukaviin tyttöihin ja sarjan tunnelmaan rakastuu, jos sarjalle vain malttaa antaa sen ansaitseman mahdollisuuden.

Ps: Lisää Aria animea on luvassa!

5. Seirei no Moribito

Ilmestyi	7.4.2007 – 29.9.2007
Pituus	26 jaksoa
Studio
Genre	Fantasia, seikkailu, toiminta, luonto ja taikuus

Seirei no Moribiton maailmassa luonnon ja ihmisen välillä hallitsee hauras harmonia. Tämä tasapaino järkkyy kuningaskuntaa pitkään vaivanneen kuivuuden vuoksi, minkä syytä kuninkaanhovin astrologit pyrkivät kuumeisesti selvittämään. Samaan aikaan, kiertelevä palkkasotilas Balsa saa tehtäväkseen suojella kuningaskunnan prinssiä, jota uhkaavat moninaiset vaarat ja viholliset. Vaarallisen ja toiminnantäytteisen matkan aikana parivaljakko tutustuu toisiinsa, ja vähitellen ympäröivän maailman mysteeritkin alkavat selvitä.

Kemono no Souja Erinin kirjoittaneen Uehashi Nahokon toista merkittävää teosta Seirei no Moribitoa on em. helpompi suositella jo yksin visuaalisista syistä. Sarjan ohjannut Kamiyama Kenji tunnetaan paremmin sci-fi aiheisten teosten työstämisestä, mutta on yhtä kaikki eräs alan luotettavimmista ammattilaisista. Pikkuvioistaan huolimatta Moribito on ainakin taustataiteen, designien ja animaation osalta eräs viime vuosikymmenen vaikuttavimmista fantasiaseikkailuista.

Vaikka Seirei no Moribiton tarinallinen alkuasetelma ei olekaan poikkeuksellisimmasta päästä, juonen ympärillä toimivat hahmot, tapahtumat ja suhteellisen hyvin kirjoitettu dialogi pelastavat sarjan. Aikuinen naispäähenkilö tarjoaa tarinalle aivan eri asteista syvyyttä verraten esim. teini-ikäiseen tappajatiimiin Akame ga Killissä. Joitain ihmisiä saattaa pelottaa ajatus aikuisesta naisesta, mutta mikäli jännittävällä ja nopeatempoisella juonella maustettu fantasiaseikkailu kelpaa, on Seirei no Moribito oivallinen valinta.

Katso jos: Kaipaat Juuni Kokukimaista, nopeatempoista ja viihdyttävää fantasia-animea.

6. Toshokan Sensou

Ilmestyi	11.4.2008 – 27.7.2008
Pituus	12 jaksoa (+ leffa ja ova)
Studio
Genre	Rakkaus, poliisidraama ja politiikka&sensuuri

Hajuttoman, mauttoman ja tyylittömän ohjaaja Hamana Takayukin käsialaa oleva Toshokan Sensou kertoo romanssista keskellä orwellimaista sensuuriyhteiskuntaa. Anime on yksi vähemmälle huomiolle jääneistä noitaminA-sarjoista, vaikka kyseessä on mielestäni yksi parhaista romanssi-tyylinsä edustajista. Suurimman osan ajasta sarja näyttää hyvältä, designit pysyvät hieman pelkistetyissä malleissaan ja sarjan suurimmat puutteet paikataan kukkakimalle-efekteillä.

Teemastaan huolimatta Toshokan Sensou esittää suhteellisen vähän lukiotason yhteiskuntakritiikkiä, mikä on sille vain hyvästä. Sensuurista ja sen ongelmista puhutaan vain pintapuolisesti ja kevyen romanttinen ilmapiiri on sarjan pääosassa. Visuaalisesti Toshokan Sensou täyttää positiivisen kokemuksen minimivaatimukset, mutta tätä puolta sarjasta ei kannata kehua maasta taivaisiin. Käsikirjoituksen ja ohjauksen puolella sarja välttää shoujon pahimmat sudenkuopat ja toteuttaa tropeet/kliseet mukiinmenevän hyvin. Juuri LaLan sohjomangoista ja ylipäätään hahmotarinoista kiinnostuneet katsojat ovat yleensä pitäneet Kirjastosodista.

Armeija-tagin omaavaksi sarjaksi Kirjastosodissa on suhteellisen vähän toimintaa. Toiminta on vain tarinankerronnallinen väline, eikä taisteluilla ole muuta tarkoitusta kuin kuvata yhteiskunnan absurdiutta. Valtion sisällä tapahtuva laillistettu aseellinen konfilkti tuntuu epäuskottavalta, mutta haluaisin ajatella, ettei kyseessä ole kirjailijan ajatuspieru vaan vertauskuva. Sananvapausteema jää kieltämättä hahmotarinoiden edessä toissijaiseksi, mutta toki sarja käyttää vakavahenkistä asetelmaansa ajoittain myös hyväkseen.

Sarja ei siis suoranaisesti heijastu mihinkään todelliseen tapahtumaan, mutta analogiat on hyvä vetää perstuntumalta liian pitkiksi ja sanoa, että sarjassa saattaa olla piikki Ishihara Shintaron ajamaa anime- ja popkulttuurivastaista "lastensuojelu"politiikkaa kohtaan.

Katso jos: Planetes, Skip Beat! tai k-draama -henkinen romanssi saa yhä sisälläsi aikaan dokidokit ja wakuwakut.