Kymmenen hyvää sarjaa, joita et ole nähnyt! ... tai sitten olet. Shocking finale, part 3/3!

Alkuperäisestä lupauksestani huolimatta, innostuin sittenkin kirjoittamaan tämän pelätyn ja vihatun click-bait blogisarjan viimeisen osan. Tälläkin kertaa yritän saada listan sarjoihin edelliskertoja enemmän diversiteettiä, mutta samalla vältän suurimpien klassikoiden, ikivanhojen teosten sekä muiden yleisesti erittäin tunnettujen sarjojen suosittelemista. Jokainen animeharrastaja tietää kertomattakin, että Ginga Eiyuu Densetsu ja Utena on syytä katsoa loppuun asti. Listan ideana on näin tarjota myös niille kokeneemmille animeharrastajille jotain suosituksia - tai ainakin muistinvirkistystä, vaikka kukapa herran vuonna 2015 enää kuuntelee muiden animesuosituksia.

Näitä suositteluja kirjoittaessani huomaan monen sarjan kohdalla pohtivani miten selittää lukijalle miksi tämäkin sarja vaatii oman aikansa ennen kuin se paljastaa todellisen potentiaalinsa. Harva sarja osaa tai edes voi tehdä Shingeki no Kyojinmäisen debyyttijakson, joka välittömästi riuhtaisee katsojansa mukaan sarjan tunnelmaan. Monet tv-animet tarvitsevat hidastempoisemman ja vahvemman pohjatyön ennen kuin voivat mennä asiaan. Kemono no Souja Erinin kaltaisen sarjan hienouden voi kunnolla ymmärtää vasta kymmenen ensimmäisen jakson jälkeen, sillä tämänkaltaiset sarjojen onnistuminen perustuu pohjustukseen.

Hidastempoinen alku on monissa tapauksissa se nimenomainen syy siihen, miksi sarja on alun alkaenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Eräs pääideoistani tätä blogisarjaa kirjoittaessa on muistuttaa ihmisiä, että harrastuksenkin kanssa kannattaa olla kärsivällinen. Ei ole mikään pakko nauttia ainoastaan niitä kaikista lyhimpiä sarjoja ajatusmallilla "LOGHiin kuluvassa ajassa ehtisin katsoa kymmenen 13-jaksoista sarjaa". Joskus kannattaa myös antaa mahdollisuus niille +50-jaksoisillekin sarjoille, sillä juuri niillä on ollut todelliset mahdollisuudet luoda pidempi ja eeppisempi tarina, joskin pituus saattaa joskus näkyä myös sarjan tuotantoarvoissa.

Jätän tietoisesti suosittelematta niitä kaikista obskyyreimpiä animesarjoja, koska ei ole kenenkään etu katsoa puhtaasti "only for Gorim"-tierin sarjoja. Toinen syy tähän on, ettei kylmä ja musta sydämeni enää kestä kuulla valitusta siitä kuinka huonoja sarjoja Bakumatsu Kikansetsu Irohanihoheto tai Glass Fleet ovat. Olen kerännyt postauksen loppuun laajemman suosituskartan tämäntapaisia sarjoista, missä en pahemmin perustele valintojani.

7. Bounen no Xamdou

Bounen no Xamdou
Ilmestynyt	15.7.2008 – 4.2.2009
Pituus	26 jaksoa
Studio
Genre/teemat	Toiminta, sci-fi, draama, romanssi
Ohjaaja	Miyaji Masayuki

Xam'd: Lost Memories on studio Bonesin kenties aliarvostetuin sarja - syy vähäiseen suosioon on minulle yhä mysteeri. Xam'd tai Xamdou on melko nopeatempoinen ja sisältää paljon toimintaa, mikä yleensä edesauttaa tämänkaltaisia visuaalisesti näyttäviä teoksia nousemaan kohtalaisen suosittuun asemaan. Xam'd on sodasta, ihmisestä ja luonnosta kertova toiminta-draama-romanssi, joka tarjoaa katsojalleen laajan ja erinomaisesti rakennetun maailman.

Xamdoun katsomisesta on omalla kohdalla jo vierähtänyt tovin verran aikaa, enkä voi väittää osaavani luetella jokaista jaksoa ja juonenkäännettä ulkomuistista, mutta hallitseva tunne joka sarjasta jäi oli se miten hyvin hahmot ovat käsikirjoitettu tarinan sisään. Tarinallisia puutteita, ärsyttävyyttä ja keskinkertaisuuttakin saadaan kokea, mutta onnistumisia koetaan sellaisissa asioissa, joissa sarjat nykyään harvemmin onnistuvat. Tarkoitan ennen kaikkea päähenkilöiden hahmokehitystä, joka syntyy itsetutkiskelun ja erilaisten kohtaamisten sekä kokemusten myötä. Eräs asia, mistä tarinoissa usein pidän (tuoreena esimerkkinä Junketsu no Maria) on, ettei elämää kuvata pelkkänä kärsimyksenä ja epätoivona vaan muistetaan myös se maailman iloisempi puoli.

Bounen no Xamdou linkittää onnistuneesti nykypäivän ympäristöongelmat, ihmisten sokean ahneuden ja yhteiskunnassa oman paikkansa löytämisen osaksi tarinaansa. Tarinallisten elementtien ja teemojen kuvaamisessa sarja ottaa täyden hyödyn laajasta sci-fi/fantasiamaailmastaan. Päähenkilöt syöksyvät omasta punavihreästä kuplastaan tuiki tuntemattomaan ulkomaailmaan, jossa he saavat hämmästyä siitä, ettei maailma ollutkaan niin onnellinen paikka kuin miltä se oli näyttänyt nuorelle ja etuoikeutetulle ihmiselle. Sarjan tuntuukin sanovan, että kaukaisissa maissa tapahtuvat ongelmat tulevat ennen pitkään näkymään myös omassa arjessamme. Xam'd myös korostaa, että ongelmat eivät ratkea peittämällä silmät todellisuudelta; ratkaisun löytämiseksi meidän on kyettävä ymmärtämään paremmin myös itseämme.

Sarjan parasta antia ovat sen hyvin rakennettu fantasiamaailma ja tämän maailman ympärille muodostettu tarina. Xamdoussa on suunniteltu erittäin tarkasti sen erilaiset kulttuuriryhmät tapoineen, asusteineen, rakennuksineen ja käyttötavaroineen. Tämänlainen suunnittelutyö luo syvyyttä sarjan maailmaan ja tätä kautta tuo eloa sen tarinaan. Asiaa ei lainkaan haittaa, että animaatio on upeaa, taustat kauniita ja designit kivan näköisiä.

Katso jos: Hyvä tarina, nopeatempoinen toiminta, draamaromanssi, söpö Nakiami, nätit designit, hyvä animaatio ja rikas monimuotoinen fantasiamaailma eivät ole asioita jota kiihkeästi vihaat. Katso jos pidit Suisei no Gargantiasta, Eureka Sevenistä, Last Exilesta ja Seirei no Moribitosta.

8. Ojamajo Doremi

Ojamajo Doremi (1. kausi)
Ilmestynyt	7.2.1999 – 30.1.2000
Pituus	51 jaksoa
Studio
Genre/teemat	Taikatyttö, komedia, ystävyys
Ohjaaja	Igarashi Takuya / Sato Junichi

Ojamajo Doremi on sarja, jota on uskomattoman vaikea suositella ihmisille, koska niin noh.. niin. Yli 200 jakson pituus, pelottava MAL-profiilikuva tai mikään muukaan ei ainakaan laske kynnystä aloittaa katsomaan vuonna 1999 tehtyä tuntematonta taikatyttöpiirrettyä. Sarjan pariin itseni tutustutti karismaattisen komea ruotsin kielen spesialisti Coldi, joka yleisesti tunnetaan kaiken pinkin ja fuwafuwan ritarina. Tämän nuoren vaasalaismiehen suosituksesta katsoin tammikuussa 100 ensimmäistä jaksoa Doremia ja en kadu hetkeäkään - en edes Yamauchi-jaksoja.

Mikä oikein tekee Doremista niin hyvän. Doremi ei suinkaan ole sarja, joka heti onnistuu koukuttamaan katsojansa mukaan noituleiden seikkailuun. Itse lämpenin sarjalle todella vasta 7 jakson jälkeen, vaikka vieressä istuvista pojista osa oli ottanut housut pois jo ensimmäisen openingin kohdalla. Doremissa ihanaa on miten se kuvaa tyttöjen höpsöilyä juuri painottaen sarjan komedia puolta. Suurin osa jaksoista menee nauraessa uusille kaiken ratkaiseville bullshit-loitsuille sekä tyttöjen hölmöilylle.

Eräs Doremin keskeisimmistä vahvuuksista on sen hahmoissa, eikä siis ainoastaan päätyttöjen hyvässä yhteensovituksessa, vaan myös sarjan sivuhahmoissa. Koulusarjat hyödyntävät yllättävän harvoin settinginsä potentiaalia, sillä yleensä kouluista löytyy päähenkilöiden ohella vain kasvotonta massaa. Doremi sen sijaan pyrkii sivutarinoiden muodossa hyödyntämään koko luokan oppilasmassan antamalla jokaiselle oman 24 minuuttisensa valokeilassa. Näin tarinasta ja päähenkilöistä saadaan enemmän irti - ja sitä paitsi mikä on hauskempaa kuin katsoa ala-astelais poikia punastelemassa tytöille.

Komediapuolella sarjaa on helppo kehua, sillä siinä on näkemistäni sarjoista GTO:n ohella laajin repertuaari hassuttelukasvoja. Tyttöjen reaktiot tuovat eloa pastellinväriseen ja muutenkin höpsön hauskaan piirrettyyn. Tytöt joutuvat kummallisiin tilanteisiin, jotka heidän pitäisi ratkaista ja näistä täysin pöhköistä ideoista saadaan raavittua kasaan hauskoja vitsejä. Ohjaaja Igarashi Takuyan (Soul Eater, Star Driver, Ashita no Nadja) visuaalisesta komediasta on tiedossa vuoteen 2040 mennessä Humanistisen alan kandidaatin tutkimus - tai vähintään suuhygienistin valistunut näkemys. Tätä syvä-analyysia odotellessa totean Doremin kertovan piristävällä tavalla ennen kaikkea söpöistä tytöistä ja näiden ystävyydestä, mutta myös lapsena kasvamisesta, ganbaroinnista, pojista ja tytöistä sekä nuoren iän vaikeuksien ylittämisestä.

Katso jos: Jos et ota piirrettyjäsi liian vakavasti, et suorastaan vihaa hauskaa tai jos elämäsi kaipaa pehmeää fuwafuwaa sekä höpsöjä noituleita. Tällaisia sarjoja on vaikea aloittaa, etenkin jos ei pidä lasten aamupiirretyistä, mutta kaveriporukalla on hyvä kokeilla. Oletko sinä seuraava joka oppii ulkoa Doremin 1. openingin sanat!

Ps. Doremissa on juonellisesti etenevä tarina eikä vain 50 kappaletta stand-alone jaksoja.

9. Le Chevalier D'Eon

Le Chevalier d’Eon
Ilmestynyt	2.7.2006 – 23.2.2007
Pituus	24 jaksoa
Studio
Genre/teemat	Historiallinen seikkailu mysteeri, draama
Ohjaaja	Furuhashi Kazuhiro

Parempaa ajankohtaa Le Chevalier D'Eonin suosittelemiseksi saa toivoa, sillä kesän Desuconin kunniavieras Shiotani Naoyoshi, josta aiemmin blogasin täällä, oli mukana sarjan tuotannossa. Production I.G:n osasto kuutosen tuotos Chevalier d'Eon on takuuvarmaa I.G. -laatua. Sarjassa nähtävät miekkataistelut ovat ehdottomasti 2000-luvun puolivälin tv-animen paremmasta päästä eivätkä muutkaan tuotantotekniset seikat jää aikalaistensa varjoon. Katsoja saa olla tyytyväinen myös sarjan tarinalliseen toteutukseen, joka on sopivan yllättävä ja toimii useammalla tasolla.

Le Chevalier d'Eon kertoo D'Eon de Beaumontin tarinan väritettynä runsaalla määrällä kekseliästä fiktiota. "Charles" d'Eon oli todellinen 1700-luvulla toiminut ranskalainen vakooja, joka tunnettiin jo aikanaan tavastaan naamioitua naiseksi. Sarja esittää varsin lennokkaan näkemyksen vakoojan elämästä ja tämän eonistisista tavoista. Kuninkaan salaisessa poliisissa toimiva d'Eon joutuu keskelle okkulttista murhamysteeriä, joka jollain tavalla linkittyy hänen siskonsa murhaan. D'Eon lähtee vaaralliselle ja arveluttavalle matkalle pelastaakseen kotimaansa ja selvittääkseen siskonsa kohtalon. Kaikki ei ole miltä se aluksi näyttää.

Sarjan keskeisimpiin vahvuuksiin lukeutuu sen jännittävä ote tarinankerrontaan, minkä ansiosta katsojan mielenkiinto pysyy yllä alusta loppuun asti. Hahmojen tarinoita tehdessä on pohdittu, miten asiat voisi esittää tasapainoisesti sekä erilaisista näkökulmista. Päähenkilömme d'Eon on sympaattinen ja jonkin verran sinisilmäinen nuori aatelismies, johon nykypäivän katsoja voi samaistua tänä outona aikakautena. D'Eonin pohjimmainen halu on löytää siskonsa murhaaja ja puolustaa isänmaataan. Sarjan tapahtumien vieriessä eteenpäin käy tuskallisen selväksi, etteivät Ludvig XV:n hallintoa kohtaan kokema patrioottisuus ja oma oikeudentaju aina kohtaa toisiaan, mikä aiheuttaa sarjan vaikeita valintoja nuorelle chevalierilemme. D'Eonin ohella myös muilla seurueen jäsenillä on pitkä historia ja vaikea tausta, joka ajaa hahmot tekemään myös sellaisia päätöksiä, joita he eivät muuten haluaisi tehdä. Vähä vähältä juoni paljastaa enemmän hahmoistaan ja maailmasta, mikä sopii erinomaisesti tähän tarinaan.

 

Sarjassa on kiinnitetty kiitettävän paljon huomiota taustataiteen, animaation ja tarinankerronnan kannalta hankaliin yksityiskohtiin kuten röyhelömekossa liikkumiseen ja 1700-luvun designeihin. Prop designeista vastannut toi8 on tehnyt mittavan taustatyön, jonka ansiosta maailma näyttää ja tuntuu todelliselta. Le Chevalier d'Eonin taustataiteen ohjauksesta vastasi taustataiteilijana ansioitunut Studio Fugan pomo Ohno Hiroshi (Jin-Roh, Vesperia-leffa). Ohno toteaa sarjan suurimman haasteen olleen miten luoda monipuolinen taustataide Le Chevalier d'Eonin kaltaiseen sarjaan, jossa matkustetaan ympäri Eurooppaa vieläpä muinaisella aikakaudella. Hankaluuksista huolimatta, sarja tarjoaa korkea tekstuurista taustataidetta, johon on panostettu valtava määrä suunnittelutyötä.

Le Chevalier D'Eonin hahmodesigneista vastanneen Ozaki Tomomin mukaan sarjan hahmojen ulkonäössä on tavoiteltu "ei liian realistista, muttei myöskään animemaista" otetta. Ohjaaja Furuhashi halusi etteivät hahmot näyttäisi liikaa mangan hahmoilta, mutta olisivat silti vaatteidensa ja muun ulkoisen habituksensa puolesta uskollisia 1700-luvun hengelle. Onpahan jotkut hahmot sarjassa puvustettu ottaen mallia Brad Pittin ja Anthony Hopkinsin tähdittämästä Zorron naamio-elokuvasta. Le Chevalier d'Eonista ei ehkä valita näteimpiä, mutta sarja korjaa nämä puutteet uskottavasti aikalaisensa näköisillä sekä erittäin hyvin käsikirjoitetuilla hahmoilla.

Katso jos: Nautit hahmovetoisista tarinoista, jotka eivät päästä katsojaansa liian helpolla. Pidät henkilöiden välisestä draamasta ja nautit vakavatunnelmaisista sarjoista. Pidät kauniista puvuista ja mietit jo seuraavaa haastavaa cossaustasi. Suosittelen tätä toki kaikille, koska sarjan pääidea on hyvässä hahmotarinan kirjoittamisessa ja tunne-elämän konflikteissa, mutta sarjasta innostuvat nimenomaan ihmiset, jotka syttyvät historiasta, poliittisesta juonittelusta ja tarinankerronnasta parhaimmillaan.

10. Aoi Bungaku Series

Aoi Bungaku Series
Ilmestynyt	11.10.2009 – 27.12.2009
Pituus	12 jaksoa
Studio
Genre/teemat	Kirjallisuus, trilleri, historia, tragedia, draama
Ohjaaja	Useita (ks. alempaa)

Tämä blogipostaus alkaa venyä vähän liiankin pitkäksi, joten pidän Aoi Bungaku Series -osuuden lyhyenä. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö sarjasta löytyisi roppakaupalla aineistoa suositusta varten. Tämä Madhousen tuottama kirjallisuusprojekti on oivallinen esimerkki teoksesta, jossa kuvakerrontaa hyödyntämällä pyritään korvaamaan rajoitteet, jotka animeteollisuuden realiteetit tv-sarjoille niin usein asettavat.

Aoi Bungaku Series koostuu kuudesta eri osasta, joista jokainen adaptoi yhden japanilaisista kirjallisuuden klassikoista. Eri teokset ovat sovittaneet aikalailla eri henkilöt, eikä niiden arvioiminen yhtenä kokonaisuutena ole helppoa. Ensimmäinen osa adaptoi Osamu Dazain klassikon Ningen Shikkakun, jossa Morio Asakan ohjauksen avulla on onnistuttu herättämään henkiin Dazain surullisen upea mestariteos. Kirjallisuutta ei tarvitse tuntea etukäteen, sillä jokaisen jakson alussa mukava herrasmies kontekstualisoi tarinan, mikä tarjoaa yllättävänkin suuren lisän katsomiskokemukseen.

Vaikka tuntuisi siltä, etteivät 100 vuotta vanhojen kirjojen tarinat tai japanilainen kulttuuri kiinnosta, kannattaa silti kokeilla neljä ensimmäistä jaksoa Aoi Bungakua. Sanoisin sarjan soveltuvan etenkin niille, joita se kulttuuri kiinnostaa, mutta tämä teos saattaa herättää sen innon lukea näitä kirjoja. Animeakin on helpompi ymmärtää, jos tietää missä japanilaisen tarinankerronnan juuret ovat. Nämä ovat kirjoja, jotka jokainen animea käsikirjoittava ja työstävä on lukenut joskus kouluvuosinaan. Monesti nuoret lukiessaan yllättyvät siitä, kuinka syvältä kirjailijat saattavat puhutella ja ymmärtää katsojansa mielenmaailmaa, koska itse luemme kouluiässä Dan Browneja tai suomalaisia Sofi Oksasia.



Aoi Bungaku Series ei ole mikään kulttuurieliittipiirin rinkirunkkusarja, mistä voi nauttia vain jos juo iltaisin valkoviiniä 800-sivuisen Tolstoin ääressä. Ei, Aoi Bungaku on vain uniikki teos, jonka tarkoitus on paitsi herättää kiinnostusta kirjallisuutta kohtaan niin myös tarjota kuusi erittäin viihdyttävää klassikkotarinaa animaation muodossa. Teokset eroavat toisistaan visuaalisesti, tarinankerronnallisesti ja teemallisesti niin paljon, että jokaiselle katsojalle luulisi löytyvän jotain, ellei se ainut syy piirrettyjen katsomiseen ole ne korealaiset koulutytöt.

Katso jos: Surulliset tarinat eivät pelota, et vihaa kauniita visuaaleja, olet kiinnostunut Japanin kulttuurista ja kuvakerronnan mahdollisuuksista. Meisaku koso aoi.







Lopuksi listaan nyt ne loputkin sarjat, jotka ovat jäänneet vähälle huomiolle, mutta mistä olen pitänyt. Joukossa on paljon sarjoja, joita on kuvattu keskinkertaiseksi shaibaksi (mm. Mars Daybreak), mutta itseeni ne ovat iskeneet. Jätin pääasiassa pois ne tunnetuimmat sarjat, mutta kyllä sieltä Ergo proxy, LoGH ja Mawaru Penguindrum löytyvät. Eli tarkoitus ei ollut listata 50 parasta sarjaa vaan sellaisia sarjoja, joita liian harva on nähnyt. Kuva suurenee klikkaamalla.